Border crossing extremes
Herätyskello soi klo 04.55, mutta tyttö heräsi jo klo 04.30 tienoilla. Näin kummallisia unia ja heräsin tosiaan omine aikoineni enkä saanut millään unen päästä kiinni. Siinä vaiheessa, puolihorroksessa vannoin sen nimeen, että nyt ovat malarialääkkeen sivuoireet alkaneet näkyä. Kuka tietää, vaikka olisivatkin alkaneet. Pitänee seurata tilannetta tarkasti. Uni itsessään ei ollut kovin mukava vaan olin siinä jotenkin masentunut ja ryyppäsin huonoon olooni. Olin myös muuttanut ihan eri paikkaan. Mikko tuli jossain vaiheessa kottin, mutta alkoi samantien kirjoittelemaan hirveällä innolla jotain eikä ehtinyt huomata minua. Enempää en muistakaan. Toivon, etten huomenna kirjoittele vastaavia juttuja.
Aamupala meillä oli tosiaan klo 06.00-06.30 ja popsimme vesimelonia, hunajamelonia, paahtoleipää, riisiä, kanakastiketta yms. Ihan oudolta tuntuu ajatus vetää aamupalaksi sellaista ruokaa, mutta niin olemme tähän asti täällä tehneet.
Hotellista checkasimme ulos klo 06.30 ja hyppäsimme minibussiin. Aika luksusbussi tämä onkin. Ihmisiä mahtuu istumaan 10 kappaletta, ilmastointi löytyy ja istuimet ovat nahkaa. Luksusbussi todella. Sisältä tämä näyttää vähän joltain pimp-my-ride-ajoneuvolta peileineen ja lamppuineen. "80's disco" niin kuin joku täällä sanoi.
Matkaseurueeseemme kuuluu 2 jenkkiä, 2 suomalaista (me), 2 austraalialaista, 1 uusiseelantilainen ja 5 brittiä. Tajusin juuri, että tässä luksusautossa on kaikki paitsi tourguide ja kaksi aussi, jotka menivät vähemmän luxux-autolla. Joutuivat aika eristetyiksi heti alkuun.
Kello on 07:35 ja ajamme maaseudulla riisipeltojen läpi. Välillä näkyy melkoisia luksustaloja, palmuja ja taas peltoja.
----
klo 22.07 Siem Riep
Melkoinen päivä on ollut ja siitä ehdottomasti mielenkiintoisin osuus oli rajan ylitys. Jouduimme hankkimaan viisumin 28 dollarilla konsulaatista jo ennen rajaa, vaikka olen melkoisen varma, että viisumi olisi järjestynyt rajaltakin ilman turhia jonotteluja ja sotkuja. Ymmärrän kuitenkin, että oppaamme päätyi tähän järjestelyyn, sillä olemme ryhmämatkalla ja ja jos yhdellä on ongelmia viisumin kanssa, myös kaikki muut joutuvat odottelemaan.
No, rajalla tosiaan oli paljon kerjääviä lapsia, jotka joko käsi ojossa yrittivät saada rahaa tai ruokaa tai yrittivät myydä postikortteja yms. Raja-alue oli varsinaista juoksentelua savessa. Jouduimme kävelemään ehkä 10min auringonpaisteessa, sillä liikuimme paikallisen oppaan mukana, jonka Vibol palkkasi kävelemään meidän kanssa levottomimman alueen läpi, ettei ketään yritettäisi ryöstää. Kun pääsimme rajarakennukselle, leimasimme itsemme ulos maasta ja sitten nousimme pick-up truckiin, joka vei meidät Kambodian tulliin, josta selvisimme myöskin nopeasti. No hasles.
Heti tullin jälkeen nousimme public bussiin, jolla menimme bussiasemalle odottamaan omaa bussiamme. Oppaamme tuli pian kertomaan, että bussimme tulee myöhästymään muutaman tunnin ja voisimme sillä aikaa syödä paikallisesta kojusta. Kukaan ei tainnut syödä, vaan istuskelimme tyytyväisinä varjossa ja nautimme keskustelusta ja matkasnackeistamme. Ei aikaakaan niin oppaamme ilmoitti, että hajonneen sillan takia aiheutunut viivästys kompensoidaan ottamalla taksi Poipetista (rajalta) Siem Riepiin ja niin me teimme.
And oh boy was it a ride!! Ihan uskomaton kokemus. Istuin takapenkillä Toyota Camryssä kolmen muun naisen kanssa (ahdasta!) ja edessä istui opas ja kuski. Ajomatka tuntui siltä kuin olisimme olleet Afrikassa. Tie oli aivan järkyttävässä kunnossa; kuoppainen eli TODELLA KUOPPAINEN. Huh! Sen ajomatkan jälkeen auto joutuu aina korjaukseen, sillä tie on todella raskas paitsi kuskille ja matkustajille, myös autolle!
Mutta kokemus se oli. Punaista savitietä (savi samantyyppistä, johon törmäsi myös Georgiassa, USA:ssa) kuoppineen neljä tuntia autossa. Välillä ajoimme keskellä tietä, välillä oikealla, välillä vasemmalla puolen, välillä joka puolella tietä. Aivan hullua menoa ja kuski vielä painoi mökkitie++-kuopista huolimatta hirveää vauhtia. Tie on niin kuoppainen siksi, kun siitä on ajanmittaan kaivettu maamiinoja pois ja lisäksi tulvat huuhtovat tiestä aina aika paljon mukanaan. Kuulemma kolmen vuoden päästä tien pitäisi olla korjattu, joten oppaamme suositteli palaamaan silloin. :)
Olemme nyt Siem Riepissä 3 yötä, joten tarinoin lisää huomenna. Illalla söimme paikallisessa ravintolassa ja minä söin Fried Morning Glory with Chicken ($2) . Morning glory on eräänlaista ruohoa, mitä kasvatetaan vähän samaan tyyliin kuin riisiä eli vedessä. Ravintolan jälkeen kävimme yökerhossa nimeltä Laundry Bar. Siitä muistona upea t-paita....josta vasta myöhemmin huomasin, että siinä lukee pienellä "Ecstacy loaded stuff!" edessä. Nyt hyvää yötä ja huomenna Angkor Wat!
Aamupala meillä oli tosiaan klo 06.00-06.30 ja popsimme vesimelonia, hunajamelonia, paahtoleipää, riisiä, kanakastiketta yms. Ihan oudolta tuntuu ajatus vetää aamupalaksi sellaista ruokaa, mutta niin olemme tähän asti täällä tehneet.
Hotellista checkasimme ulos klo 06.30 ja hyppäsimme minibussiin. Aika luksusbussi tämä onkin. Ihmisiä mahtuu istumaan 10 kappaletta, ilmastointi löytyy ja istuimet ovat nahkaa. Luksusbussi todella. Sisältä tämä näyttää vähän joltain pimp-my-ride-ajoneuvolta peileineen ja lamppuineen. "80's disco" niin kuin joku täällä sanoi.
Matkaseurueeseemme kuuluu 2 jenkkiä, 2 suomalaista (me), 2 austraalialaista, 1 uusiseelantilainen ja 5 brittiä. Tajusin juuri, että tässä luksusautossa on kaikki paitsi tourguide ja kaksi aussi, jotka menivät vähemmän luxux-autolla. Joutuivat aika eristetyiksi heti alkuun.
Kello on 07:35 ja ajamme maaseudulla riisipeltojen läpi. Välillä näkyy melkoisia luksustaloja, palmuja ja taas peltoja.
----
klo 22.07 Siem Riep
Melkoinen päivä on ollut ja siitä ehdottomasti mielenkiintoisin osuus oli rajan ylitys. Jouduimme hankkimaan viisumin 28 dollarilla konsulaatista jo ennen rajaa, vaikka olen melkoisen varma, että viisumi olisi järjestynyt rajaltakin ilman turhia jonotteluja ja sotkuja. Ymmärrän kuitenkin, että oppaamme päätyi tähän järjestelyyn, sillä olemme ryhmämatkalla ja ja jos yhdellä on ongelmia viisumin kanssa, myös kaikki muut joutuvat odottelemaan.
No, rajalla tosiaan oli paljon kerjääviä lapsia, jotka joko käsi ojossa yrittivät saada rahaa tai ruokaa tai yrittivät myydä postikortteja yms. Raja-alue oli varsinaista juoksentelua savessa. Jouduimme kävelemään ehkä 10min auringonpaisteessa, sillä liikuimme paikallisen oppaan mukana, jonka Vibol palkkasi kävelemään meidän kanssa levottomimman alueen läpi, ettei ketään yritettäisi ryöstää. Kun pääsimme rajarakennukselle, leimasimme itsemme ulos maasta ja sitten nousimme pick-up truckiin, joka vei meidät Kambodian tulliin, josta selvisimme myöskin nopeasti. No hasles.
Heti tullin jälkeen nousimme public bussiin, jolla menimme bussiasemalle odottamaan omaa bussiamme. Oppaamme tuli pian kertomaan, että bussimme tulee myöhästymään muutaman tunnin ja voisimme sillä aikaa syödä paikallisesta kojusta. Kukaan ei tainnut syödä, vaan istuskelimme tyytyväisinä varjossa ja nautimme keskustelusta ja matkasnackeistamme. Ei aikaakaan niin oppaamme ilmoitti, että hajonneen sillan takia aiheutunut viivästys kompensoidaan ottamalla taksi Poipetista (rajalta) Siem Riepiin ja niin me teimme.
And oh boy was it a ride!! Ihan uskomaton kokemus. Istuin takapenkillä Toyota Camryssä kolmen muun naisen kanssa (ahdasta!) ja edessä istui opas ja kuski. Ajomatka tuntui siltä kuin olisimme olleet Afrikassa. Tie oli aivan järkyttävässä kunnossa; kuoppainen eli TODELLA KUOPPAINEN. Huh! Sen ajomatkan jälkeen auto joutuu aina korjaukseen, sillä tie on todella raskas paitsi kuskille ja matkustajille, myös autolle!
Mutta kokemus se oli. Punaista savitietä (savi samantyyppistä, johon törmäsi myös Georgiassa, USA:ssa) kuoppineen neljä tuntia autossa. Välillä ajoimme keskellä tietä, välillä oikealla, välillä vasemmalla puolen, välillä joka puolella tietä. Aivan hullua menoa ja kuski vielä painoi mökkitie++-kuopista huolimatta hirveää vauhtia. Tie on niin kuoppainen siksi, kun siitä on ajanmittaan kaivettu maamiinoja pois ja lisäksi tulvat huuhtovat tiestä aina aika paljon mukanaan. Kuulemma kolmen vuoden päästä tien pitäisi olla korjattu, joten oppaamme suositteli palaamaan silloin. :)
Olemme nyt Siem Riepissä 3 yötä, joten tarinoin lisää huomenna. Illalla söimme paikallisessa ravintolassa ja minä söin Fried Morning Glory with Chicken ($2) . Morning glory on eräänlaista ruohoa, mitä kasvatetaan vähän samaan tyyliin kuin riisiä eli vedessä. Ravintolan jälkeen kävimme yökerhossa nimeltä Laundry Bar. Siitä muistona upea t-paita....josta vasta myöhemmin huomasin, että siinä lukee pienellä "Ecstacy loaded stuff!" edessä. Nyt hyvää yötä ja huomenna Angkor Wat!
posted by Monday6am at
7:35 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home