Kompong Cham
Näin aivan järkyttävän hienon t-paidan, joita olisi eilen voinut ostaa Land Mine Museumista. Kävelimme silloin kojun ohi katsomatta, mitä he möivät ja nyt todella kadun sitä.
Land Mine Museum on tosiaan maamiinoja poistavan nongovermental organisaation pitämä museo, joka ei vaadi sisäänpääsymaksua, mutta he ottavat vastaan lahjoituksia, jotta voivat eliminoida enemmän miinoja luonnosta. Museo oli todella mielenkiintoinen, vaikka hyvin pieni ja olisin mielelläni tukenut heitä vielä t-paidan hinnallakin pienen lahjoituksen lisäksi.
Eräs paikallinen mies, nimeltään Aki Ra, on perustanut kyseisen museon näyttääkseen ihmisille ympäri maailman kuinka suuri ongelma maamiinat ovat maissa, joissa on ollut sotia. Esimerkiksi Kambodiassa arvellaan olevan vielä 6-7 miljoonaa maamiinaa ja onnettomuuksia niiden kanssa sattuu päivittäin.
Matkan aikana olemme nähneet paljon lapsia, joilta on esimerkiksi puuttunut toinen käsi. Yksijalkaisia miehiä on teillä kerjäämässä aika usein. Lasten osalta näyttää, että he osaavat adoptoitua tilanteeseen, vaikka joku raaja puuttuukin. Näimme museossa videon, jossa Aki Ran adoptoimat 8 poikaa pelasivat jalkapalloa, vaikka heiltä saattoi puuttua jalka. He vain todella taitavasti ja nopeasti liikkuivat kävelykeppien kanssa ja saattoivat tehdä maalinkin. Videolta nähtiin, kuinka he leikkivät aivan kuten muutkin lapset, hyppien korkealta jokeen jne.
Museossa oli näytillä hirveät määrät erilaisia miinoja, mm. amerikkalaisia. Maamiinoja on laitettu varsinkin Thaimaan rajalle hirveät määrät, kun Khmer Rougen (punaiset khmeerit) jäsenet saatiin ajettua pois Kambodiasta ja haluttiin estää heidän paluu takaisin. Maan historia on selkkauksia pullollaan ja on kuulostanut siltä, että paikallinen väestö on aina tullut jotenkin hyväksikäytetyksi. Jopa amerikkalaiset tukivat väkivaltaisia Khmer Rougelaisia, jotka tappoivat miljoonittain koulutettuja ihmisiä täällä 70-luvulla. Käymme Phnom Penhissä vielä museossa, jossa kerrotaan kansanmurhasta enemmän.
Matkustamme tällä hetkellä paikallisbussissa kohti Kompong Chamia, missä vietämme yhden yön. Meillä on kolme vaihtoehtoa tälle päivälle. Voimme vuokrata pyörän ja mennä kiertelemään ympäristössä ja jopa ylittää bambusta tehdyn sillan. Viime Intrepidin reissulla joku oli pudonnut kyseiseltä sillalta, mutta oli kuitenkin päässyt uimaan rantaan jossain vaiheessa. En tiedä kuinka vuolas virta kyseisessä joessa on, mutta en halua tipahtaa jokeen missään tapauksessa. Ei niinkään itseni takia, mutta kameran takia. Kaiken muun saa kyllä kuivattua, mutta kameran mukana menevät kaikki ottamamme valokuvat ja se olisi todellinen menetys.
Toinen vaihtoehto on mennä tuktuk:lla jollekin kukkulalle ihailemaan maisemia ja paikallisia apinoita. Apinoita olisi hauska nähdä, mutta taidamme skipata tämän vaihtoehdon ja mennä pyöräilemään. Ostin Bangkokista aivan makean t-paidan, jossa on kuva pienen pienestä apinasta ja suuresta robottipaviaanista. Tekstinä paidassa on Little Monkey vs. Evil Robot Ape. Paita sopisi hyvin tuonne kukkulalle. Samaisessa kojussa, mistä tämän ostin, oli paljon käsinpainettuja paitoja, joissa oli hyvin poliittinen viesti. Tavallaan harmittaa jälkikäteen, että ostin vain yhden.
Kolmas vaihtoehto olisi ollut mennä speedboatilla jokea pitkin temppelille, mitä olimme odottaneet tekevämme, kun luin matkakuvausta Trip Noteista. Nyt kuitenkin pyöräily kuulostaa ehdottomasti parhaalta, sillä emme ole juurikaan urheilleet täällä ja ajatus pyöräilystä maaseudulla kuulostaa ihastuttavalta.
Hyttysenpuremia on tullut minulle jo melkoinen kokoelma, mutta mitään villejä oireita ei ole ilmennyt. Hyttyskarkotteen käyttö ehdottomasti vähentää puremia. Mutta sellaista myrkkyä se on, ettei viitsi muualle kuin sääriin ja käsivarsiin ruiskuttaa. Eniten puremia on tullut jalkoihin ja sormiin. Sormiin puremat ovat tulleet yön aikana, sillä huoneessa oli yksi hyttynen, jota emme jaksaneet metsästää. Voisi kyllä ottaa periaatteeksi ruiskutella sitä ainetta sängyn ympäristöön ennen nukkumaan menemistä.
Heh, käsialani on nyt aivan järkyttävä (toim.huom. mikä ei toki tästä nettiversiosta näy:P), koska bussi hyppii hieman kuoppaisella tiellä. Tämä on kuitenkin asfalttitie eikä missään nimessä vedä vertoja sille punaiselle savitielle, jota matkasimme Poipetista Siem Riepiin. Se oli kyllä varsinainen kokemus vailla vertaa, mutta vielä hullumpi se olisi ollut bussilla, jossa ei olisi välttämättä ollut mitään ilmastointia...ikkunat auki vain.
Tähän mennessä voi sanoa, että Kambodia on ollut aivan uskomattoman hieno kokemus. Tuntuu, että ehkä sittenkin seuraavakin matkamme on seikkailumatka. Minne? Sitä en vielä tiedä, mutta ehdottomasti Afrikka on vielä kokemuslistalla. Marokko on jo koettu, mutta se oli ihan liian turistipaikka se Agadir. Pitää koittaa suostutella esim. Hannamari tai Elisa mukaan seuraavalle matkalle! :) :)
-----
Angorin temppeleistä en ole vielä ehtinyt kertoa, mutta kävimme siellä toissapäivänä. Meidät haettiin hotellilta bussilla aamulla muistaakseni klo 08.00. Bussissa oli mukana paikallinen opas, joka kiersi mukanamme kaikki temppelit. Ensimmäinen temppeli oli nimeltään Ta Prohm, joka tunnetaan nimellä Tomb Raider Temple, koska elokuvan alkuosan kohtaukset kuvattiin siellä. Tämä temppeli oli paljolti sortunut ja koska se oli hylätty metsikkoon vuosisadoiksi, olivat valtavat puut ehtineet kasvaa suoraan rakenteiden päälle. Saimme todella hienoja valokuvia sieltä.
Toinen temppeli oli Angor Tohm, mikä kuulosti aina Uncle Tomilta, kun opas siitä puhui. Tämän temppelialueen kohokohta oli keskellä sijainnut temppeli, jossa oli valtavat määrät hymyileviä naamoja. Seinille oli kaiverrettu tanssivia naisia, nymfejä. Temppelin sisällä sytytin muutamia tuoksuvia tikkuja ja asetin ne buddha-alttarille.
Temppelialueella oli paljon lapsia myymässä kirjoja (esim. alkuperäinen Lonely Planet Cambodia maksoi $3...vrt. 25e, mitä itse maksoin siitä Suomessa), huiveja, laukkuja, hattuja, t-paitoja, rannekoruja yms. Ostin postikortteja 8kpl (yht $1), 2 silkkihuivia ($4), 5 rannekorua ($1). Näiltä lapsilta osti ihan mielellään jotain pientä, sillä yrittävät tienata rahaa koulunkäyntiä varten. Paikalliset lapset käyvät koulussa puolet päivästä ja ovat töissä toisen puolen. Puolet lapsista on töissä aamupäivän ja koulussa illan ja toinen puolikas juuri päinvastoin. Aivan täysin kerjääviä lapsia ei näkynyt, mutta täytyy sanoa, että sinnikkäitä "paskiaisia" olivat. Ei riittänyt "ei" vastaukseksi. Koulussa lapset oppivat puhumaan japania, ranskaa ja englantia ja heidän englantinsa oli todella hyvä!
-----
Jouduimme juuri pysähtymään tien varteen, sillä edestä oli tulossa kulkea maan parlamentin jäseniä ja ilmeisesti sen johtaja. Matkustivat sport utility vehicleillä, mikä on hyvin järkevää ottaen huomioon teiden laadun täällä. Saattueen kärjessä ajoi muutama poliisi, samoin viimeisenä tuli pick-up truck, jonka kyydissä istui lukuisia poliiseja, jotka olivat selvästi toimintavalmiita, mikäli sille ilmenisi tarvetta. Kaikki autot olivat Lexuksia, Mersuja, mutta myös Toyotia yms, mutta joka tapauksessa noin kuusi SUV-autoa. Tarja Halonen ei taida matkustaa SUV:llä vaan jollain matalammalla autolla, kenties Mersulla kuitenkin. Mikäli Suomessa olisi yhtä huonot tiet, kenties hänkin ajaisi SUV:llä. :)
Land Mine Museum on tosiaan maamiinoja poistavan nongovermental organisaation pitämä museo, joka ei vaadi sisäänpääsymaksua, mutta he ottavat vastaan lahjoituksia, jotta voivat eliminoida enemmän miinoja luonnosta. Museo oli todella mielenkiintoinen, vaikka hyvin pieni ja olisin mielelläni tukenut heitä vielä t-paidan hinnallakin pienen lahjoituksen lisäksi.
Eräs paikallinen mies, nimeltään Aki Ra, on perustanut kyseisen museon näyttääkseen ihmisille ympäri maailman kuinka suuri ongelma maamiinat ovat maissa, joissa on ollut sotia. Esimerkiksi Kambodiassa arvellaan olevan vielä 6-7 miljoonaa maamiinaa ja onnettomuuksia niiden kanssa sattuu päivittäin.
Matkan aikana olemme nähneet paljon lapsia, joilta on esimerkiksi puuttunut toinen käsi. Yksijalkaisia miehiä on teillä kerjäämässä aika usein. Lasten osalta näyttää, että he osaavat adoptoitua tilanteeseen, vaikka joku raaja puuttuukin. Näimme museossa videon, jossa Aki Ran adoptoimat 8 poikaa pelasivat jalkapalloa, vaikka heiltä saattoi puuttua jalka. He vain todella taitavasti ja nopeasti liikkuivat kävelykeppien kanssa ja saattoivat tehdä maalinkin. Videolta nähtiin, kuinka he leikkivät aivan kuten muutkin lapset, hyppien korkealta jokeen jne.
Museossa oli näytillä hirveät määrät erilaisia miinoja, mm. amerikkalaisia. Maamiinoja on laitettu varsinkin Thaimaan rajalle hirveät määrät, kun Khmer Rougen (punaiset khmeerit) jäsenet saatiin ajettua pois Kambodiasta ja haluttiin estää heidän paluu takaisin. Maan historia on selkkauksia pullollaan ja on kuulostanut siltä, että paikallinen väestö on aina tullut jotenkin hyväksikäytetyksi. Jopa amerikkalaiset tukivat väkivaltaisia Khmer Rougelaisia, jotka tappoivat miljoonittain koulutettuja ihmisiä täällä 70-luvulla. Käymme Phnom Penhissä vielä museossa, jossa kerrotaan kansanmurhasta enemmän.
Matkustamme tällä hetkellä paikallisbussissa kohti Kompong Chamia, missä vietämme yhden yön. Meillä on kolme vaihtoehtoa tälle päivälle. Voimme vuokrata pyörän ja mennä kiertelemään ympäristössä ja jopa ylittää bambusta tehdyn sillan. Viime Intrepidin reissulla joku oli pudonnut kyseiseltä sillalta, mutta oli kuitenkin päässyt uimaan rantaan jossain vaiheessa. En tiedä kuinka vuolas virta kyseisessä joessa on, mutta en halua tipahtaa jokeen missään tapauksessa. Ei niinkään itseni takia, mutta kameran takia. Kaiken muun saa kyllä kuivattua, mutta kameran mukana menevät kaikki ottamamme valokuvat ja se olisi todellinen menetys.
Toinen vaihtoehto on mennä tuktuk:lla jollekin kukkulalle ihailemaan maisemia ja paikallisia apinoita. Apinoita olisi hauska nähdä, mutta taidamme skipata tämän vaihtoehdon ja mennä pyöräilemään. Ostin Bangkokista aivan makean t-paidan, jossa on kuva pienen pienestä apinasta ja suuresta robottipaviaanista. Tekstinä paidassa on Little Monkey vs. Evil Robot Ape. Paita sopisi hyvin tuonne kukkulalle. Samaisessa kojussa, mistä tämän ostin, oli paljon käsinpainettuja paitoja, joissa oli hyvin poliittinen viesti. Tavallaan harmittaa jälkikäteen, että ostin vain yhden.
Kolmas vaihtoehto olisi ollut mennä speedboatilla jokea pitkin temppelille, mitä olimme odottaneet tekevämme, kun luin matkakuvausta Trip Noteista. Nyt kuitenkin pyöräily kuulostaa ehdottomasti parhaalta, sillä emme ole juurikaan urheilleet täällä ja ajatus pyöräilystä maaseudulla kuulostaa ihastuttavalta.
Hyttysenpuremia on tullut minulle jo melkoinen kokoelma, mutta mitään villejä oireita ei ole ilmennyt. Hyttyskarkotteen käyttö ehdottomasti vähentää puremia. Mutta sellaista myrkkyä se on, ettei viitsi muualle kuin sääriin ja käsivarsiin ruiskuttaa. Eniten puremia on tullut jalkoihin ja sormiin. Sormiin puremat ovat tulleet yön aikana, sillä huoneessa oli yksi hyttynen, jota emme jaksaneet metsästää. Voisi kyllä ottaa periaatteeksi ruiskutella sitä ainetta sängyn ympäristöön ennen nukkumaan menemistä.
Heh, käsialani on nyt aivan järkyttävä (toim.huom. mikä ei toki tästä nettiversiosta näy:P), koska bussi hyppii hieman kuoppaisella tiellä. Tämä on kuitenkin asfalttitie eikä missään nimessä vedä vertoja sille punaiselle savitielle, jota matkasimme Poipetista Siem Riepiin. Se oli kyllä varsinainen kokemus vailla vertaa, mutta vielä hullumpi se olisi ollut bussilla, jossa ei olisi välttämättä ollut mitään ilmastointia...ikkunat auki vain.
Tähän mennessä voi sanoa, että Kambodia on ollut aivan uskomattoman hieno kokemus. Tuntuu, että ehkä sittenkin seuraavakin matkamme on seikkailumatka. Minne? Sitä en vielä tiedä, mutta ehdottomasti Afrikka on vielä kokemuslistalla. Marokko on jo koettu, mutta se oli ihan liian turistipaikka se Agadir. Pitää koittaa suostutella esim. Hannamari tai Elisa mukaan seuraavalle matkalle! :) :)
-----
Angorin temppeleistä en ole vielä ehtinyt kertoa, mutta kävimme siellä toissapäivänä. Meidät haettiin hotellilta bussilla aamulla muistaakseni klo 08.00. Bussissa oli mukana paikallinen opas, joka kiersi mukanamme kaikki temppelit. Ensimmäinen temppeli oli nimeltään Ta Prohm, joka tunnetaan nimellä Tomb Raider Temple, koska elokuvan alkuosan kohtaukset kuvattiin siellä. Tämä temppeli oli paljolti sortunut ja koska se oli hylätty metsikkoon vuosisadoiksi, olivat valtavat puut ehtineet kasvaa suoraan rakenteiden päälle. Saimme todella hienoja valokuvia sieltä.
Toinen temppeli oli Angor Tohm, mikä kuulosti aina Uncle Tomilta, kun opas siitä puhui. Tämän temppelialueen kohokohta oli keskellä sijainnut temppeli, jossa oli valtavat määrät hymyileviä naamoja. Seinille oli kaiverrettu tanssivia naisia, nymfejä. Temppelin sisällä sytytin muutamia tuoksuvia tikkuja ja asetin ne buddha-alttarille.
Temppelialueella oli paljon lapsia myymässä kirjoja (esim. alkuperäinen Lonely Planet Cambodia maksoi $3...vrt. 25e, mitä itse maksoin siitä Suomessa), huiveja, laukkuja, hattuja, t-paitoja, rannekoruja yms. Ostin postikortteja 8kpl (yht $1), 2 silkkihuivia ($4), 5 rannekorua ($1). Näiltä lapsilta osti ihan mielellään jotain pientä, sillä yrittävät tienata rahaa koulunkäyntiä varten. Paikalliset lapset käyvät koulussa puolet päivästä ja ovat töissä toisen puolen. Puolet lapsista on töissä aamupäivän ja koulussa illan ja toinen puolikas juuri päinvastoin. Aivan täysin kerjääviä lapsia ei näkynyt, mutta täytyy sanoa, että sinnikkäitä "paskiaisia" olivat. Ei riittänyt "ei" vastaukseksi. Koulussa lapset oppivat puhumaan japania, ranskaa ja englantia ja heidän englantinsa oli todella hyvä!
-----
Jouduimme juuri pysähtymään tien varteen, sillä edestä oli tulossa kulkea maan parlamentin jäseniä ja ilmeisesti sen johtaja. Matkustivat sport utility vehicleillä, mikä on hyvin järkevää ottaen huomioon teiden laadun täällä. Saattueen kärjessä ajoi muutama poliisi, samoin viimeisenä tuli pick-up truck, jonka kyydissä istui lukuisia poliiseja, jotka olivat selvästi toimintavalmiita, mikäli sille ilmenisi tarvetta. Kaikki autot olivat Lexuksia, Mersuja, mutta myös Toyotia yms, mutta joka tapauksessa noin kuusi SUV-autoa. Tarja Halonen ei taida matkustaa SUV:llä vaan jollain matalammalla autolla, kenties Mersulla kuitenkin. Mikäli Suomessa olisi yhtä huonot tiet, kenties hänkin ajaisi SUV:llä. :)
posted by Monday6am at
9:20 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home