On the way to Sihanoukville

Matkan viimeinen viikko alkoi tänään. Jäljellä on vielä 2 päivää Sihanoukvillessä meren rannalla ja 1 päivä ja yö Phnom Penhissä ja pari päivää Saigonissa. Lauantai-iltana lennämme Saigonista Bangkokiin, missä on tunti aikaa vaihtaa ja loikkaamme sitten SAS:n koneeseen kohti Kööpenhaminaa ja sieltä kohti Helsinkiä ja bussilla kotiin Tampereelle. Voi hyvin olla, että nappaamme taksin bussiasemalta kotiin, sillä siinä vaiheessa olemme varmasti varsin uupuneita. Aivan mieletön seikkailu ollut tämä matka, vaikka liikummekin 13 hengen seurueessa ja emme menekään kaikista halvimmilla kulkuneuvoilla.

Kambodza on kehitysmaa, joka elää pitkälti maanviljelyllä. Täällä asuu valtavasti köyhiä ihmisiä, jotka eivät joudu maksamaan lainkaan veroja valtiolle. Nytkin ajamme Kampotin ja Sihanoukvillen välillä vuoristoisella maaseudulla ja ohitimme talorykelmän, jonka seinät ja katto oli tehty palmun lehdistä. Yritäpä elää Suomen ilmastossa yhtä alkeellisesti! Punaista savea on kaikkialla ja sadevesi juoksuttaa värin kaikkiin vesistöihin. Missään en ole vielä nähnyt kirkasvetistä jokea tai järveä vaan ne ovat joko väriltään vaaleanruskeita tai punertavia.

Lapset ovat täällä maaseudulla valtavan suloisia, sillä he ovat kovin innoissaan läsnäolostamme. Muutamat lapset olivat aika röyhkeitä Phnom Penhissä, sillä he koittivat sitkeästi kerjätä rahaa, vaikka oppaamme koitti selostaa maansa todella vaikeaa historiaa massamurha-alueella. Temppeleillä oli myös paljon lapsia, mutta he sentään koittivat myydä meille jotain eivätkä vain kerjänneet.

Oppaamme sanoi muutenkin, ettei lapsille pitäisi antaa rahaa vaan mielummin pitäisi tukea jonkun järjestön kautta, jotta raha varmasti päätyisi koulujen, terveydenhuollon tai yleisesti lasten hyvinvoinnin kehittämiseksi. Kratien klinikan lääkärillä oli Nokian kommunikaattori, joten on selvää, ettei raha aina mene oikeaan tarkoitukseen. Korruptiota on PALJON ja menee varmasti kauan ennen kuin se asia muuttuu.